Eläinavusteisesti työskentelevän koiran kuormitus – näin tunnistat hienovaraiset viestit ja turvaat työssä jaksamisen

 Eläinavusteinen työ tuo sote- ja kasvatusalalle valtavasti lisäarvoa. Koira tai hevonen voi toimia korvaamattomana siltana ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa, laskea stressitasoja ja maadoittaa läsnäolollaan. Mutta mitä tapahtuu eläimen omalle hyvinvoinnille, kun sen työ on kohdata ihmisiä, sopeutua vieraisiin ympäristöihin ja ottaa vastaan vaihtelevia tunnetiloja?

Työ on eläimelle kognitiivisesti raskasta Kuten mikä tahansa tavoitteellinen toiminta, myös eläinavusteinen työskentely kuormittaa. Vaikka eläin olisi luonteeltaan äärimmäisen sosiaalinen ja rauhallinen, jatkuva vieraiden ihmisten kohtaaminen ja muuttuvat tilanteet vaativat siltä jatkuvaa prosessointia ja sopeutumista. Siksi eläinavusteisen työn eettisyys punnitaan siinä, miten hyvin me ohjaajina kykenemme lukemaan työparimme hienovaraista viestintää.

Mikrosignaalit kertovat kuormituksesta ennen solmukohtia Eläin ei yleensä näytä väsymystään suurilla eleillä ennen kuin sen rajat ovat jo tulleet vastaan. Se kertoo kuormituksesta ja tilan tarpeesta mikrosignaaleilla:

• Katseen kääntäminen tai pään poiskääntö: Eläin viestii tarvitsevansa hetken tauon tai etäisyyttä.

• Jähmettyminen tai hidastuminen: Ympäristö tai tilanne vaatii liikaa prosessointia, ja eläin tarvitsee aikaa havainnoida.

• Huulten lipominen, haukottelu tai läähätys (koirilla): Yleisiä stressin, epävarmuuden tai kuormituksen merkkejä tilanteissa, joissa lämpötila tai liikunta eivät niitä selitä.

Kun näihin pieniin eleisiin vastataan ajoissa – esimerkiksi antamalla eläimelle mahdollisuus vetäytyä, valita paikkansa tai pitämällä lyhyt tauko – vältetään ylivireys ja turvataan eläimen jaksaminen pitkällä aikavälillä.

Ohjaaja on eläimen turvasatama Eläinavusteisessa työssä ihmisen tärkein tehtävä on toimia eläimen asiantuntijana ja turvana. Kun ohjaaja tunnistaa eläimen lajityypilliset tarpeet, varmistaa ennakoitavuuden ja huolehtii riittävästä palautumisesta, työstä muodostuu molemmille osapuolille turvallista ja palkitsevaa. Yhteinen kieli luo pohjan sille, että eläin voi tehdä työtään vapaaehtoisesti ja levollisesti.

Kaipaako organisaationne tai oma työnne asiantuntijatukea? SKH-palvelut toimii eläinalan oppilaitosten, yhdistysten ja sote-alan ammattilaisten asiantuntijakumppanina. Tuon organisaationne tueksi 30 vuoden kenttäkokemuksen, tutkitun oppimispsykologian (EAT) sekä syvän osaamiseni autismikoirista ja neurokirjosta. Tarjoan joustavaa tukea eläinavusteista työtä tekevien ammattilaisten mentorointiin, oppilaitosten näyttöjen arviointiin sekä teoriaa ja käytäntöä yhdistäviin työpajoihin. 👉 Ota yhteyttä ja pyydä tarjous organisaatiollenne tästä

Yksilöllinen valmennuspolku – matka oman eläimesi parhaaksi asiantuntijaksi

Omannäköinen ja tarkoituksenmukainen valmennuspolku on tärkeä osa sekä harrastamista että eläimen tavoitteellista kouluttamista kilpailemiseen tai hyötykäyttöön. Sama valmis runko ei kuitenkaan sovi kaikille.

Vaikka tavoite ja eläinlaji olisivat samat, suunnitelma ja eteneminen tulee aina rakentaa yksilöllisesti. Olennaista on muistaa, että eläimen omistajalla, ohjaajalla tai työparilla on aina paras tuntemus omasta eläimestään.

Valmennuspolun alussa valmentajalla on suurempi rooli kokonaisuuden jäsentämisessä, havainnoinnissa ja tarvittaessa myös yksittäisten osa-alueiden opettamisessa eläimelle. Ajan myötä suhde muuttuu luontevasti mentoroinniksi ja sparraukseksi, kun perusta on kunnossa eikä isoja suunnanmuutoksia enää tarvita.

Kestävän etenemisen pohjalla on aina vankka ymmärrys myös teoriasta. Eläimen oman ihmisen on tärkeää hahmottaa koulutuksen rakenteen ja oppimispsykologian lisäksi se, mitä lajityypilliseen hyvinvointiin sisältyy, millaista on eläimen hienovarainen elekieli ja miten tätä tietoa hyödynnetään niin arjessa, harrastuksissa kuin työtehtävissäkin.

Yhtä tärkeä osa kokonaisuutta on fyysisestä hyvinvoinnista huolehtiminen sekä riittävän palautumisen järjestäminen – sekä eläimelle että ihmiselle. Parhaimmillaan valmennuspolku onkin moniammatillinen verkosto, jossa eri alojen osaajat (kuten eläinfysioterapeutti, ravitsemusasiantuntija tai kengittäjä) tukevat eläimen hyvinvointia kukin omasta näkökulmastaan.

Jokaisen polku kestää yksilöllisen ajan, mutta suunta on aina sama: valmennuksen avaimet ovat alusta alkaen eläimen oman ihmisen käsissä – ensin tiiviimmin ohjatusti ja lopulta itsenäisenä, oman eläimensä parhaana asiantuntijana.

Miten oma valmennuspolkunne voi alkaa?

SKH-palveluiden ElainTukena-valmennuksissa emme tarjoa irrallisia pikaratkaisuja, vaan rakennamme etenemiselle selkeän ja turvallisen rungon teidän arkenne ehdoilla. Kaikki yksityisvalmennukset alkavat huolellisella tilannearviolla: sähköisellä esitietolomakkeella ja 45 minuutin etä-aloituskartoituksella (69 €). Kartoituksen pohjalta valitsemme teille sopivimman jatkopolun – joko yksilöllisen 1:1-valmennuspaketin (370 €, josta kartoituksen 69 € hyvitetään kokonaisuudessaan) tai pienryhmässä toteutettavan ryhmämoduulin (129 €).

👉 Tutustu palvelupolkuun ja varaa aloituskartoitus: skh-palvelut.com/elaintukena

Vuorovaikutus arjessa, kahdensuuntainen keskustelu

 Vuorovaikutus arjessa oman eläimen kanssa on aina kahdensuuntaista keskustelua. Ilman keskustelua motivaatio loppuu, ihan niin kuin ihmistenkin välisessä vuorovaikutuksessa. Molempien pitää kokea, että heitä kuullaan, että on mahdollisuus vaikuttaa asioihin. 

Arjen tilanteita, joissa eläin voi vaikuttaa ovat tilanteet, joissa eläin haluaa jotain. Se voi haluta ulos ja keino siihen voi olla kauniisti istuminen ja silmiin katsominen. Tällöin eläin kokee, että hänen on mahdollista päästä koska tahansa ulos. Kysymys on pohjimmiltaan positiivisesta psykologiasta. 

Myönteinen kuva siitä, että eläin pystyy vaikuttamaan asioihin, lisää hyvinvointia ja tuo sisäistä motivaatiota eläimelle toimia ihmisen toivomalla tavalla. Jokainen asia on muutettavissa vuoropuheluksi pienellä kekseliäisyydellä ja oman eläimen lukemisella.

Miten sinä olet vuorovaikutuksessa oman eläimesi kanssa?

Eläimen fyysinen hyvinvointi

 Jokainen haluaa eläimensä hyvinvointia. On tärkeätä, että eläin voi fyysisesti mahdollisimman hyvin. Tässä ajassa, jossa tietoa on saatavilla paljon, voi hyvinvoinnista huolehtimisesta tulla stressiä, jopa ahdistusta. Miten tuosta tietoviidakosta sitten tieto hakea ja mistä tiedän, mikä on olennaista?

Riippumatta siitä, onko kyseessä eläin vai ihminen, joitakin lainalaisuuksia on, esim. se, että lajityypillisten käyttäytymistarpeiden pitää täyttyä. Kaikille lajeille yhteisiä ovat ravinnonhankintaan ja syömiseen liittyvät, liikkumiseen liittyvät, uneen ja lepoon, sosiaaliseen kanssakäymiseen, tutkimiseen ja aistien käyttöön, kehonhoitoon ja lämmönsäätelyyn sekä hoivaan ja lisääntymiseen liittyvät tarpeet.

Tällä pääsee jo pitkälle, että perustarpeet tulevat täytetyiksi.Tutustumalla oman eläimen lajiin ja rotuun tarkemmin, saa vielä tehtyä syventäviä huomioita. 

Vuosikello 

Omalle eläimelle voisi miettiä, miten sen tarpeet muuttuvat vuodenaikojen mukaan tai onko jotain vuodenaikaan sidottuja asioita, joita hyödyntää... 

Hevoselle laiduntamisen järjestäminen kesällä tai tasalämpöiselle horrostamisen tai talviunen mahdollistaminen, innokkaalle uimarille uimisen mahdollistaminen tai muu kausiliikunta...

Myös sen miettiminen, miten toteuttaa kokonaisvaltaisesti tarpeita myös epäsuotuisaan aikaan. Esimerkiksi labradorinnoutajan tai muun uimista rakastan rodun uimisen mahdollistaminen myös talvella onnistuu koirauimalassa tai lenkki tehdään koiran kanssa helleaikaan aamuvarhaisella tai iltamyöhään. Jos kissan ei ole mahdollista ulkoilla, sille järjestetään kuitenkin paikkoja, joissa kiipeillä ja toteuttaa kissalle merkityksellisiä tarpeita. 

Aikabudjetti

Myös eläimen  ajankäytön seuraaminen helpottaa hyvinvoinnin miettimisen tuskaa. Aikabudjettia saa pidettyä joko valmiin lomakkeen kanssa tai laittamalla muistiin mihin koira aikaa käyttää. 
Paljonko nukkuu, liikkuu, lepää ja niin edelleen. 

Usein, jos ongelmia alkaa tulla, löytyy jokin tarve, joka eläimellä on jäänyt osittain tai jopa kokonaan täyttymättä. Usein levon määrä on liian vähäinen ja silloin palautuminen jää vajaaksi.

Ulkonäkö

Ulkonäkö kertoo paljon. Millainen karvan laatu on, onko väri vahva? Millainen iho on, onko punotusta, hilsettä? Ovatko korvat puhtaat, silmät kirkkaat ja rähmimättömät. Myös ulosteen koostumus kertoo eläimen fyysisestä hyvinvoinnista. 

Jos kakka on kiinteää ja "terveen" väristä (yleensä, tietysti eläimestä riippuen tietty väri ulosteessa ja tietty koostumus kertoo paljon) eläimellä on usein myös Ph ja suolistoflora kunnossa. 

Yhteenvetona, mitä paremmin tunnet eläimesi lajin, rodun ja yksilönä, sitä helpompaa sinun on järjestää sille olosuhteet, joilla fyysistä hyvinvointia tukea. 

Kiiltävät, rennot kaverukset lepäämässä

Mitä eläimesi hienovaraiset eleet kertovat arjen kiireessä?

Ihminen viestittää sanattomasti jopa 90 % kaikesta viestinnästä. Jo 60-luvulla on todettu (Mehrabianin sääntö), että 55 % viestinnästä tulee kehonkielestä, ilmeistä ja eleistä, 38 % äänenkäytöstä (äänensävy, rytmi, voimakkuus) ja vain 7 % pelkät sanat ja niiden merkitys.

Monilla eläinlajeilla viestintä voi olla kokonaan sanatonta.

Eläimet viestivät eleillään, asennoilla ja ilmeillä, ääni, haju ja väriviestien lisäksi.

Myös kosketus- ja tuntoviestit kuuluvat eläinten viestintään.

Ihminen voi opettaa eläintä ymmärtämään omia eleitään. Voimme myös käyttää eleitä, kuten rauhoittavia signaaleja universaalisti, lajien välillä. Aivan ainutlaatuista sanatonta eleiden viestiä on mehiläisten tanssi, jossa kerrotaan esimerkiksi ruokapaikan sijainnista.

Mitä paremmin tunnemme eläimemme käyttämät eleet, sitä syvemmässä vuorovaikutuksessa pystymme olemaan eläimemme kanssa.

Oliko aihe kiinnostava? Mitä oman eläimesi käyttämiä eleitä tunnistat ja millaista sanatonta vuorovaikutusta sinulla on oman eläimesi kanssa?

Lukuvinkkejä:

Millaista on olla eläin? Helena Telkänranta, SKSkirjat

Rauhoittavat Signaalit, Turid Rugaas, Sanasilta

Hevosten elekieli ja rauhoittavat signaalit - tunnistaminen ja tulkinta, Rachaël Draaisma, käännös Nina Mäki-Kihniä, Sanasilta

Kontakti vuorovaikutuksen avain

Mitä tarkoittaa kahdensuuntainen vuorovaikutus? Se tarkoittaa sitä, että ihminen ja eläin ovat sellaisessa vuorovaikutuksessa keskenään, jossa myös eläin voi ehdottaa asioita, molemmat voivat ehdottaa mitä tehdään tai mihin mennään. 

Ihmisen kumppanilajina koiran ja ihmisen välinen vuorovaikutus on pisimmälle kehittynyttä. Tuntuu, että koirat lukevat ajatuksiamme. 

Myös muiden eläinlajien kanssa tämä ainakin jossain määrin onnistuu. Kun eläin opetetaan ymmärtämään sanoja ja vuorovaikutustilanteissa eläimen kanssa ihminen ottaa huomioon tilanteessa olevia, eläntä kiinnostavia asioita, eläimet oppivat vuorovaikutuksen ihmisen kanssa olevan kannattavaa. 

Joissakin tilanteissa eläimen voi aidosti antaa päättää. Koira voi lenkillä jossain risteyksessä ehdottaa käännytäänkö oikealle vai vasemmalle. Tai metsässä koira voi johdattaa välillä ihmistä. Kissan voi opettaa pyytämään ruokaa, ulospääsemistä tai  kosketusta. Kissan eleiden ja tekojen huomioimisen kautta päästään siihen, että kissa oppii kertomaan mitä haluaa. 

Kissa haluaisi ulos, se saattaa naukua ja kertoa sillä toiveestaan, mutta jossain kohtaa se katsoo kohti ihmistä. Jos me olemme tarkkoja ja lähdemme liikkeelle siitä, kun kissa katsoo meitä, kissa oppii, että sen kannattaa katsoa ihmistä raivokkaan naukumisen sijaan. 

Aika usein ennen ihmistä häiritseviä käytöksiä, kuten haukkuminen, naukuminen, kynsiminen, näykkiminen, eläin on yrittänyt kertoa perheämmillä viesteillä, että sillä on asiaa. Seuraamalla ja havainnoimalla eläintämme saamme kiinni eleet tai käytöksen, joka on ennen niin sanottuja ei-toivottuja. Ja se on se kohta, jossa meidän tulee toimia, että eläin oppii vuorovaikutuksen olevan kannattavaa ja merkityksellistä. 

Myöhemmässä vaiheessa me voimme alkaa ehdottaa eläimelle asioita, ketjuttaa toivottua käytöstä siihen eteen, opettaa eläimelle uusia asioita. Ja tästä syntyy asia kerrallaan kahdensuuntainen vuorovaikutus, jossa molemmilla osapuolilla on luottamus siihen, että tulee kuulluksi ja ymmärretyksi. 

Kaikki lähtee kuitenkin liikkeelle kontaktista. Voidaan sanoa, että kontakti on avain vuorovaikutukseen. 

Kohti syksyä

Kaamosmasennukseni oli viime vuosituhannella talliympäristössä yleinen hauskuutuksen aihe. Jengi kyttäsi keltaisia lehtiä ja ensimmäisen ilmestyessä sain hilpeitä kommentteja, että joko masentaa. Nerokkaimmat kehittivät hattua, jossa lipassa roikkuisi vihreitä lehtiä ja kuulokkeista kuuluisi linnunlaulua. 

Kaamosmasennus osoittautui sitten vuosia myöhemmin hoitamattomaksi kilpirauhasen vajaatoiminnaksi, mutta edelleen syksyisten iltojen pimeneminen, lehtien kellastuminen ja muuttolintujen lähtö herättää minussa hienoista alakuloa. 

Olen valon lapsi ja muumi, hiukan nuuskamuikkunen... Muumit nukkuvat talvella. 

Olen vuosia lääkinnyt itseäni non-stop linnunlaululla YouTubesta ja kirkasvaloakin olen testannut. 

Paras lääke kuitenkin on hyväksyminen; syksy tulee. Ja syksyn jälkeen talvikin. Ja lopulta uusi kevät, jonka jokaisesta merkistä kerään tunnetta ja nautintoa talteen niin paljon, että sillä menee syksy, talvikin. 

Ja aina on  mahdollisuus tehdä kuten muumit;
nukkua, kunnes uusi kevät taas koittaa 💚